Kati Immonen

s. 1971 Jyväskylän maalaiskunnassa, asuu Turussa

Miksi hait tähän näyttelyyn?

Hain, koska oli mahdollisuus saada teoksia esille museoon. Olen Jyväskylän maalaiskunnasta kotoisin ja on mukavaa olla esillä entisellä kotipaikkakunnalla. Tämä on myös tilaisuus tutustua keskisuomalaisiin kuvataiteilijoihin.

Missä olet asunut?

Synnyin Jyväskylän maalaiskunnassa. Olen asunut siellä, Orivedellä ja Turussa.

Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana?

Nykyinen asuinpaikkani on Turku, jossa on koti ja kivat kollegat, työhuone ja meri lähellä. Synnyinpaikkani Keski-Suomi tarkoittaa minulle nykyään kesämökin rakkaita maisemia. Ja Jyväskylästä saa Suomen parhaat kebabit.

Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi.

Minulta on tulossa esille Saarijärven museoon kaksi suurta vesivärimaalausta, ”Kaatunut oluttölkki” ja ”Kaatunut puolukkamuki”. Molemmat ovat kooltaan noin 3 × 3 metriä. Maalaukset ovat saaneet innoituksensa vanhempieni kesämökin lähistöllä myrskyn kaatamien puiden juuripaakuista.

Maalaukset esittävät kaatuneiden puiden suuria juuripaakkuja, kaatuneita puunrunkoja ja sitten toisenlaista kaatunutta asiaa: ihmisen maailman katastrofeja eli kaatunutta marjamukia ja kaatunutta oluttölkkiä.

Kaikki, jotka joskus ovat keränneet mustikoita, tietävät miten pieniä ja surkeita nuppineulanpäitä ne kuivana kesänä ovat. Suurella vaivalla keräät mukillisen, jotta saisit leipoa tuoretta marjapiirakkaa läheistesi iloksi. Kyykit jossain mättäällä mäkäräisten syötävänä marjamuki tukevasti sammalikossa. Sitten tönäiset vahingossa mukia, se kaatuu ja kaikki puolukat leviävät sammaleen ja kuolleiden lehtien sekaan.

Se ärsyttää! Siinä ei paljon paina vieressä lepäävä Veera-myrskyn kaatama ikihonka eikä ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvä myrskyaktiivisuus.

Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa?

Ideointivaihe on yleensä paras, joskus iloisen nousuhumalan kaltainen olotila. Varsinainen maalausprosessi saattaakin olla pettymys: huomaa innostuneensa jostain, mikä ei maalauksena näyttänytkään paljon miltään. Toisaalta saattaa myös käydä niin onnellisesti, että maalaus syntyy todella helposti ja vähän kuin itsestään: idea oli kirkas ja toteutus onnistui kerralla. Silloin maalauksen viimeistely tuottaa suurta iloa.

Kuraattorien keskustelu

Samuli Heimonen ja Teija Isohauta

Kati Immosen suuret akvarellit eivät tuo mieleen perinteistä herkkää akvarellimaalausta. Teokset koostuvat useista arkeista, jotka muodostavat palapelimäisesti suuremman kokonaisuuden.

Yleisesti ajatellaan, että akvarelli on nopean ja impulsiivisen tekijän väline, koska siihen on vaikea tehdä korjausliikkeitä, mutta etukäteissuunnittelua se vaatii.

Kuva-aihe jatkuu paperista toiseen vapaasti vailla tarkkaa kohdistamista, mutta riittävän tarkasti, että kokonaisuus muodostuu vaivattomasti. Jokainen arkki on samalla oma teoksensa, mutta myös kokonaisuuden tärkeä osanen.

Immonen kuuluu sukupolveen, joka kantaa huolta ilmastonmuutoksesta ja metsähakkuista, mutta samaan aikaan kuvissa on aina joku ihmisen jättämä pieni harmistuksen aihe, oluttölkki tai kaatunut kuppi. Mittakaava lähtee käsistä: pienen ihmisen on vaikea mieltää, mitä tehdä isojen maailmanlaajuisten kysymysten äärellä.

Ehkä marjastaja unohti kupin lähtiessään kotiin, tai ehkä hän katosi iäksi metsän syvyyksiin. Ihmisen jäljet näkyvät pieninä merkkeinä suuren metsän laidalla.

Sivun valokuvat: Jari Kuskelin

JYVÄSKYLÄN TAIDEMUSEO

Kauppakatu 23
40100 Jyväskylä

puh. 014 266 4391
puh. 014 266 4398
www.jyvaskyla.fi

SAARIJÄRVEN MUSEO

Herajärventie 2

43100 Saarijärvi

puh. 044 4598 412
puh. 044 4598 411
www.saarijarvi.fi/museo

KEURUUN MUSEO

Kangasmannilantie 4
42700 Keuruu

puh. 040 965 5597
www.keuruunmuseo.fi

GALLERIA JARSKA

Ryöppäläntie 59
Tarvaala, Saarijärvi

puh. 044 4598 411
www.saarijarvi.fi/museo