Kati Immonen
s. 1971 Jyväskylän maalaiskunnassa, asuu Turussa

Miksi hait tähän näyttelyyn?
Hain, koska oli mahdollisuus saada teoksia esille museoon. Olen Jyväskylän maalaiskunnasta kotoisin ja on mukavaa olla esillä entisellä kotipaikkakunnalla. Tämä on myös tilaisuus tutustua keskisuomalaisiin kuvataiteilijoihin.
Missä olet asunut?
Synnyin Jyväskylän maalaiskunnassa. Olen asunut siellä, Orivedellä ja Turussa.
Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana?
Nykyinen asuinpaikkani on Turku, jossa on koti ja kivat kollegat, työhuone ja meri lähellä. Synnyinpaikkani Keski-Suomi tarkoittaa minulle nykyään kesämökin rakkaita maisemia. Ja Jyväskylästä saa Suomen parhaat kebabit.
Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi.
Minulta on tulossa esille Saarijärven museoon kaksi suurta vesivärimaalausta, ”Kaatunut oluttölkki” ja ”Kaatunut puolukkamuki”. Molemmat ovat kooltaan noin 3 × 3 metriä. Maalaukset ovat saaneet innoituksensa vanhempieni kesämökin lähistöllä myrskyn kaatamien puiden juuripaakuista.
Maalaukset esittävät kaatuneiden puiden suuria juuripaakkuja, kaatuneita puunrunkoja ja sitten toisenlaista kaatunutta asiaa: ihmisen maailman katastrofeja eli kaatunutta marjamukia ja kaatunutta oluttölkkiä.
Kaikki, jotka joskus ovat keränneet mustikoita, tietävät miten pieniä ja surkeita nuppineulanpäitä ne kuivana kesänä ovat. Suurella vaivalla keräät mukillisen, jotta saisit leipoa tuoretta marjapiirakkaa läheistesi iloksi. Kyykit jossain mättäällä mäkäräisten syötävänä marjamuki tukevasti sammalikossa. Sitten tönäiset vahingossa mukia, se kaatuu ja kaikki puolukat leviävät sammaleen ja kuolleiden lehtien sekaan.
Se ärsyttää! Siinä ei paljon paina vieressä lepäävä Veera-myrskyn kaatama ikihonka eikä ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvä myrskyaktiivisuus.
Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa?
Ideointivaihe on yleensä paras, joskus iloisen nousuhumalan kaltainen olotila. Varsinainen maalausprosessi saattaakin olla pettymys: huomaa innostuneensa jostain, mikä ei maalauksena näyttänytkään paljon miltään. Toisaalta saattaa myös käydä niin onnellisesti, että maalaus syntyy todella helposti ja vähän kuin itsestään: idea oli kirkas ja toteutus onnistui kerralla. Silloin maalauksen viimeistely tuottaa suurta iloa.
Kuraattorien keskustelu
Samuli Heimonen ja Teija Isohauta