Kimmo Schroderus

s. 1970 Jyväskylässä, asuu Salossa

Miksi hait tähän näyttelyyn?

Keskisuomalaisuus on osa omaa varhaishistoriaani ja haluan pitää jonkinlaiset ammatilliset yhteydet alueen taiteelliseen elämään. Juuri tämä näyttelykokonaisuus vaikutti kiinnostavalta.

Missä olet asunut?

Synnyinkaupunki: Jyväskylä
Muut asuinpaikat: Helsinki, Tukholma, Nurmijärvi, Hankalan kylä (Salo)

Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana?

Salo: Asuinpaikkani Salon maaseudulla merkitsee minulle pelkkää käytännöllisyyttä ja logistiikkaa, työskentelyn ja toiminnan keskipistettä. Salon sijainti tarjoaa minulle hyvät yhteydet moneen suuntaan ja maaseutu ympäristönä antaa minulle tilaa, tilaa ja vielä kerran tilaa. Me kuvanveistäjät rakastamme tilaa.

Jyväskylä: Taidemuseoiden käytäntöihin kuuluu listata taiteilijoiden synnyin- ja kuolinvuodet, elämän jäädessä pelkäksi viivaksi siihen väliin. Itse olen kiinnostunut vain siitä viivan osuudesta.

Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi.

Olen jatkanut työskentelyäni ruostumattoman teräksen parissa. Uusista teoksistani olen tehnyt houkuttelevasti kiilteleviä bling bling-veistoksia. Runsas, ehkä hieman rokokoo-henkinen muotokieli, kohtaa monikielisen solvaamisen.

Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa?

Taiteen tekemisessä yhdistyy tekninen osaaminen ja sisällöllinen oivallus. Näiden asioiden kohdatessa onnistuneesti tarjoaa työskentely parhaimmillaan tunteen sujuvuudesta, ongelmattomuudesta ja nautinnosta. Teosten tekeminen ruokkii uusia ideoita, vie ajatuksia eteenpäin ja luo taiteellisen työskentelyn jatkumon.

Kuraattorien keskustelu

Samuli Heimonen ja Teija Isohauta

Kimmo ja Noora Schroderus ovat viimeaikaisissa teoksissaan ottaneet aiheikseen kuvanveistoon perinteisesti liittyviä teknisiä vaiheita.

Kimmo Schroderus tunnetaan isoista ja painavista veistoksista. Niiden vaikuttavuus perustuu materiaalin käsittelyyn ja pikkutarkkaan työstöjälkeen. Noora Schroderus puolestaan tunnetaan vinon huumorin sävyttämistä pienoisesineistä. Heidän ensimmäinen yhteinen teoksensa oli ”Maailma”, joka oli esillä ensimmäisen kerran 2011.

”Maailma” on häkellyttävä tummasävyinen aikuisten leikkikenttä. Autot ja ihmiset seikkailevat osana monipolvista maisemaa. Veistos on kuin suuri testialue, jossa veistäjät voivat heittäytyä yllättäviinkin kokeiluihin. On vaikea nähdä missä toisen tekeminen alkaa ja toisen loppuu. He täydentävät toisiaan saumattomasti, mutta tarkkaan katsottuna molempien oma kädenjälki erottuu.

Schroderuksia kiinnostavat aiheina kuvanveistämiseen liittyvät tekniset vaiheet. Kun tavallinen katsoja tutkii veistosta, on hänen vaikea kuvitella kaikkia niitä työvaiheita, joita valmis veistos tarvitsee.

Schroderusten teokset hyödyntävät niitä työvaiheita, jotka usein jäävät katsojilta piiloon. Kun näytetään, miten taikatemppu tehdään, ei se automaattisesti vähennä itse tempun arvostusta. Usein se saa näkemään taidon ja vaivan, joka kaiken mahdollistaa. Sama toimii taiteessa: kun katsoja tuntee teoksen tekotapoja paremmin, osaa hän lukea teoksia tarkemmin. Taiteen arvoitus ei tyhjene, vaikka sitä avataan ja selitetään.