Marjatta Holma

Istumme Marjatta Holman työhuoneessa, vanhassa Hellaksen makeistehtaassa. Marjatta on itse maalannut huoneen lattian harmaaksi, isot ikkunat täyttävät tilan auringon paisteella. Työhuone on hänelle tärkeä tila – hän ei ole koskaan tuntenut omakseen elämää, jossa työ ja vapaa-aika erotellaan toisistaan

Oma työhuone ja kurinalainen, säntillinen elämä

Marjatta Holma on piirtänyt jo lapsesta saakka, siihen kannusti jo hoitopaikka arkkitehti-isän toimiston työhuoneen pöydän alla. Marjatan lapsuudessa arkkitehditkin käyttivät vielä työssään kyniä, paperia ja viivoittimia, joten niitä oli aina saatavilla. Hänen kaksi vanhempaa sisartaan valmistuivat taiteilijoiksi, Maija Holma valokuvaajaksi ja Hanna Holma taidegraafikoksi, kaksoissisko on pianonsoitonopettaja Helena Holma. Mutta Marjatta ei heti uskaltautunut luovalle alalle siskojensa tapaan, vaan opiskeli ensin ihan toiseen ammattiin.

Taiteilijan elämään liittyy edelleen epävarmuus elannosta. Työn tekemisen keskeyttävät erilaiset tilapäiset tuntityöt, joista saa tarpeellista lisätuloa. Varsinkin vastavalmistunut taiteilija saa miltei aina ensimmäisen tulonsa työttömyyskortistosta. Apuraha antaa mahdollisuuden keskittyä pelkästään oman ammattinsa toteuttamiseen. Se antaa vapauden kokopäiväiseen työskentelyyn kaikessa rauhassa.

Elämä työhuoneen tai ateljeeasunnon ehdoilla on hyvä ja onnellinen tapa elää. Työhuoneen lisäksi Marjatta Holma tuntee omaksi paikakseen perheen kesämökin Pietarsaaressa. Mökki sijaitsee merenrannalla kallioiden ja avomeren aaltojen armoilla. Meren aallot, horisonttiviiva ja hiekkaranta ovat ehkä osaltaan antaneet vaikutteita Holman teosten värimaailmaan sekä pinnan rakenteeseen.

Minimalistinen kuvattomuus kuvien tulvassa

Marjatta Holman työskentelyssä merkityksellisintä on hiljaisuus ja kuvattomuus. Taiteilijan minimalistiset teokset ovat kannanotto hiljaisuuden ja kuvattomuuden puolesta. Nykypäivän kuvien paljoudessa, kiiltävien kuvien ja kertovuuden tulvassa, on tärkeää materiaalin esilläolo ja kuvavirrasta poikkeava läsnäolo. Teoksissa olennaista on itse maalaamisen tapahtuma ja maalauksen materiaalit, kangas, pohjustus, maaliaine. Maalaaminen on kokonaisvaltainen tapahtuma, jossa materiaalit, tekeminen ja aihe ovat kaikki yhtä tärkeitä.

Marjatta Holmalle teoksen pohjustaminen on välillä merkityksellisempää kuin teoksen maalaaminen. Hän pohjustaa kankaan jänisliimalla, johon monesti lisää pigmenttiä. Työskennellessään hän käyttää teoksen kangaspohjan molemmin puolin. Mielenkiintoista on, että näin tehdessään hän ikään kuin vahingossa saa teoksiin uusia mielenkiintoisia elementtejä. Työn taustapuolesta tulee osa teosta. Pohjustuksessa tärkeää on käden liike, työ, ne tietyt eleet ja liikkeet, jotka muistuttavat remonttimiehen ja maalarin työtä.

Holmalle tärkein ja läheisin tekniikka on temperamaalaus. Temperamaaliin hän sekoittaa kananmunaa, öljyä ja dammaria, joka muuttaa koostumuksen rasvaisuutta, sekä öljyväriä. Öljyvärin käyttöä hän pyrkii välttämään sen myrkyllisyyden vuoksi. Työskennellessään Marjatta Holma pesee välillä väriä pois ja taas maalaa uudestaan. Tuloksena voi olla hiekkamainen tai haalistunut värimaailma tai tumma ja mustanpuhuva. Hän valmistaa teosta, kunnes itselle tulee tunne, että teos on valmis ” kyllä sen tietää sitten”. Mutta silti, joskus on pakko työstää teosta pidemmälle kokeillakseen eri ratkaisuiden toimivuutta. Silloin teos usein menee pilalle, joten on vain osattava lopettaa ajoissa.

Vaikeinta työskentelyssä on uuden aloittaminen tauon jälkeen. Silloin kaikki häiriötekijät tuntuvat suuremmilta ja helposti ajautuu suorittamaan kaikenlaista sijaistoimintaa. Hankalaa on myös työskennellä ilman selkeää päämäärää, joksi ei riitä maalata vain hienoja tauluja, sillä silloin ei enää ole edes kyse taiteesta. Työ tuntuu mielekkäältä, kun teos on tilattu, se tulee tiettyyn paikkaan tai sen tekemisellä on jokin muu merkitys. Silloin teokseen voi suunnitella tietyn muodon ja toteuttaa sen. Iloa löytyy onnistumisen kokemuksesta löytäessään ”hienot rinnastukset”. Myös se, että teos on avautunut jollain tavalla katsojalle tuottaa iloa Holmalle.

Taiteeseen liittyy kuitenkin aina paljon asioita, joita ei muuten kuin taiteen keinoin pysty ilmaisemaan. Joskus teoksen avulla saa yhteyden toiseen ihmiseen, mutta aina se ei edes ole tarpeellista, vaan se voi jäädä salaisuudeksi ”oman pään sisälle”. Holma kertoikin, että joskus taiteen katsomisen kautta on ymmärtänyt jonkun jo vuosia sitten askarruttaneen asian. Taiteen ei tarvitse olla mielihyvää tuottavaa, vaan se voi olla häiritsevää tai raivostuttavaa. Taiteen ei tarvitse merkitä tai tuottaa mitään, sen ei tarvitse toimia terapiana. Taiteella on oma arvo, sen voi ottaa vastaan ja heittäytyä siihen. Marjatta Holma siteeraa taidemaalari Ad Reinhardtia ”Taide on taidetta, ja kaikki muu on kaikkea muuta.”