


Marjatta Holma
Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Taiteilijan kotisivut Marjatta Holma s. 1976 Jyväskylässä, asuu Turussa Miksi hait tähän näyttelyyn? ”Syntymäpaikka kun on sydän Suomen, siis sitä suottako kiittelisin? Täällähän aukeni ens’ elon huomen…” Tunnen itseni keskisuomalaiseksi vaikka olenkin asunut 15 vuotta muualla. Jyväskylän taidemuseo nimenomaan kiinnosti näyttelypaikkana. Lisäksi oli miellyttävää, että näyttelyyn pystyivät hakemaan kaikki, jotka tunsivat itsensä keskisuomalaiseksi. Missä olet asunut? Virallisesti en ole asunut muualla kuin Jyväskylässä ja Turussa. Helsingissä olen epävirallisesti viettänyt pitempiä aikoja. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Keskisuomalaisuus, en tiedä onko sillä loppujen lopuksi merkitystä… Jos olisin syntynyt Helsingissä, ei varmaan tulisi helposti mieleen pitää näyttelyitä juuri Jyväskylässä. Tuntuu mielekkäältä ja luontevalta olla Jyväskylän Taiteilijaseuran jäsen sekä osallistua vuosinäyttelyihin ja pitää näyttelyitä Jyväskylässä. Jyväskylässä asuu isäni ja siskoni lisäksi paljon tuttuja hyviä taitelijoita, joita on aina mukava tavata. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Taidemuseossa nähdään mietitty tilaan tehty maalausjatkumo. Tilan värit, materiaalit ja tunnelma tulevat osaksi teoksen sisältöä. Materiaaleina on tempera, öljy, karheudeltaan erilaisia kankaita, ehkä erilaisia levyjä, kuten MDF. Maalaan temperalla ja pesen ja työstän pintoja sitten kaikin tavoin… Teos löytää muotonsa kesän aikana, kun ensin olen käynyt katsomassa minulle varatun tilan museossa. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Kun asiat tuntuvat loksahtavan kohdalleen ja vaikeudet hetkiseksi kaikkoavat. Kun materiaalit maukkaasti nivoutuvat kokonaisuudeksi, kun asioita tapahtuu ikään kuin sivussa, salassa itseltä ja yhtäkkiä saa yllättyä ja löytää jonkun syntyneen aihion esimerkiksi maalauksen takaa… Joka päivä on mahdollisuus löytää jotain uutta. Rauhallinen kiireetön työpäivä tekee onnelliseksi ja iloiseksi. Hyvät materiaalit, hyvä musiikki tuottavat iloa. Kun työskentely saa luontevasti olla elämän pääsisältö. Kun kaikenlaiset ihmiset voivat ymmärtää ja ymmärtävätkin minimalismiani, se tuntuu palkitsevalta, tuntuu...
Arja Karppinen-Rekola
Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Arja Karppinen-Rekola s. 1957 Simossa, asuu Jyväskylässä Miksi hait tähän näyttelyyn? Sain sopivat kuvat juuri valmistuneista maalauksista ja ajattelin kokeilla onneani. Olen työskennellyt Jyväskylässä melko kauan, ja tämä tuntui kiinnostavalta mahdollisuudelta. Missä olet asunut? Olen syntynyt Simossa. Sitten Kärsämäki, Kangaslampi, Sotkamo, Ylikiiminki, Ylivieska, Konnevesi, Leppävirta, Kuopio, Helsinki, Lahti. Olen asunut puoli vuotta Israelissa, missä olin töissä kibbutsilla. Sieltä Raumalle ja edelleen Jyväskylään. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Aloin tutkia kirjasta Rauman pitsejä ja ajattelin opettelisinko nypläämään. En ehkä ryhdy siihen puuhaan, mutta huomasin kaipaavani entistä asuinpaikkaani! Ajan pyörällä Jyväskylän rantaraitin kautta työhuoneelle päivittäin. Raitin varrella, vähän syrjässä on lähes kuollut, pieni kuusi jäkälän peittämänä. Jos muutan jonnekin muualle, haikailen kuvankauniin, pystyyn kuolleen kuusen perään. Se on ikuistettu useaan maalaukseeni. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Ylipäätään ei ole helppo kertoa. Tekemisestä on kulunut vuodenpäivät ja olen jo ”muualla”. Tekemiseen kuuluu kuitenkin samanlaisia asioita: kypsyttely joskus pitkäänkin, toteutusvaiheen taistelu sekä toivottavasti oikeanaikainen lopetus. Työskentelyssäni on henkilökohtaiset ja kokemukselliset lähtökohdat. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Vaikka alkuun tuntuu pahalta, lopussa kuitenkin helpottaa. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Arja Karppinen-Rekola tekee maalauksia, joissa ortodoksi-ikonien kuvamaailma ja kuvaamistapa sekoittuu hänen omaan ilmaisuunsa. Tunnelma maalauksissa on kollaasimainen, mutta se on toteutettu kokonaan maalaamalla temperavärein. Ikonimaalauksen ankarat rutiinit luovat kauniin kontrastin maalausten muiden elementtien välille. Karppinen-Rekola maalaa myös perinteisiä ikoneita ja taitaa siihen liittyvän säännöstön ammattimaisesti. Hän on mielenkiintoinen maalari, ja olen yllättynyt siitä, etten ole törmännyt aiemmin hänen teoksiinsa. Teokset ovat valoisia ja värit poikkeuksellisen tarttuvia. Kuvastosta löytyy pieniä lapsia, siltoja, niittykukkia ja naavapuita. Niissä on näennäistä sadunomaisuutta, mutta ne ovat kaukana saduista, kysymys on...
Kalle Leino
Haastattelu Kuraattorien keskustelu Näyttely Taiteilijan kotisivut Kalle Leino s. 1982 Jyväskylässä, asuu Helsingissä Miksi hait tähän näyttelyyn? Hain näyttelyyn, koska töitäni ei ole ollut suuremmin esillä Jyväskylässä, ja ajatus tästä tuntui ”oikealta”. Jyväskylä on kuitenkin ollut elämäni lähtöpiste ja sitä kautta myös taiteilijaurani lähtöpiste. Missä olet asunut? Synnyin Jyväskylässä. Sen jälkeen olen asunut vuoden Orivedellä, vuoden Tukholmassa, jonkun aikaa Berliinissä. Pääasiassa olen kuitenkin asunut Helsingissä. Jyväskylästä muutin pois noin 20-vuotiaana. Mikä merkitys asuinpaikallasi ja synnyinpaikallasi on sinulle taiteilijana? Uskoisin, että kotiseudusta jää jonkinnäköinen muistijälki ihmiseen, ja näin ollen olemme kaikki jossain määrin tuloksia omasta synnyinseudusta. Tätä on vaikea erottaa muusta persoonasta. Taide on osa persoonaani. Kerro näyttelyyn esille tulevista teoksistasi. Näyttelyn oma osuus on vielä auki. Tapoihini kuuluu työskennellä johonkin deadlineen asti vapaasti. Valmiista materiaalista valikoin parhaimman kokonaisuuden määräajan lähestyessä. Mikä taiteen tekemisessä tuottaa suurinta iloa? Taiteen tekeminen on itseilmaisua. Se on oman taiteeni lähtökohta ja päämäärä. Katsojan ja oman maailmani kohtaaminen on kihelmöivä ajatus. Teen taidetta itsekkäistä syistä. Ilman kaikille avoimia näyttelyitä kokemus ei kuitenkaan olisi täydellinen. Kuinka paljon sinulla syntyy ns. työhuonemaalauksia, jotka eivät koskaan päädy näyttelyihin? Suurin osa töistäni ei ikinä näe päivänvaloa. Suurin piirtein yksi jokaista kymmentä kohti onnistuu. Onnistuminen on tunne, että tässä on jotain, mitä ei tekemällä pysty tekemään, teoksen täytyy syntyä ns. itsekseen. Maalaaminen on myös hauskaa silloin kun vapauttaa itsensä onnistumisesta, ja yleensä juuri tämä vapautuminen aiheuttaa onnistumisen. Vaikka monet työni vaikuttavat päällisin puolin kömpelöiltä, olen saanut niistä tekemisen riemua, jonka koen monesti välittyvän katsojille. Teokseni ovatkin enemmän ajatusten herättelijöitä kuin teknisen taituruuden esityksiä. Kuraattorien keskustelu Samuli Heimonen ja Teija Isohauta Kalle Leino on rehellinen maalari. Hänen maalauksissaan miltei naiivit, pienet...